2.päivä. RR-hiihto Kuusamosta Taivalkoskelle

2.päivä. RR-hiihto Kuusamosta Taivalkoskelle
Suomalainen alkaa puheen keskustelemalla säästä. Lähdimme lumisateessa bussilla noin 20 min matkan Ojutluomaan. Keskelle ei mitään ja siitä alkoi matkanteko. Päivä sisälsi sivutuulta ja välillä kovaakin vastatuulta aukeilla paikoilla. Vastatuuli oli minulle hyväksi isoissa mäissä. Niitä pelkään, etenkin jos luvataan vaativaa laskua. Tänään selvisin kantamatta suksia tai suuremmin jarruttelematta. Iltaa kohden sää selkisi ja asteita oli -5C.
RR-hiihdon kestokeskustelun aihe on: ”Miten sukset toimi?”. Hyvin toimi tänäänkin. luistoa ei ollut yhtä paljon kuin eilen, mutta pito oli täydellinen. Kerran oli pohjissa millin jääkerros voidealueella.
Matkaa 60 km ja taukopaikkoja 6. Keskellä päivää lohikeittoa kodassa ja pullakahvit tulen ääressä kodassa.RR-hiihto on paikallisille tapahtuma, johon kootaan vapaehtoisiksi avustajiksi iso joukko ihmisiä. Ulkolaiset ihmettelevät, että ihmiset ilman palkkaa värjöttelevät keskellä metsää. Iloisia ja avuliaita ihmisiä. Tänään näin maitotonkan uusiokäytön. Tonkka oli nuotion reunalla ja siinä pidettiin mehu kuumana.
Aamulla saimme hotellista eväspaketin; sämpylä, suklaapatukka ja rusinoita ja pulloon mehua. Taukopaikoilla on rusinoita, suolakurkkua, mehua ja suklaata. Puolelta päivin tuhdimpaa.
Tänään hiihtojoukoksi muodostui 7-10 hengen porukka. Yhdellä oli sykemittari ja hänelle sopiva raja oli myös minun vauhtini. Jos joku muu veti porukkaa, tahtoi vauhti nousta yli minulle sopivan. Ihmisten juttuja on hauska kuunnella. Täällä saa käyttää olemattoman saksan taitonsa. Muut suomalaiset eivät kai osaa senkään vertaa. Kai minun kielitaitoni elpyisi siltä osin, jos vähän kertaisin lukion kurssia. Periaatteessa puhumme englantia ja infot ovat englanniksi. Ruotsia saa käyttää norjalaisen Nilsin kanssa.
Viimeisen taukopaikan jälkeen jäin muusta joukosta. Ei vaan ollut enää voimaa pysyä muiden matkassa. Ruotsalainen poika oli minun peesissäni. Maalipaikalla oli iloinen jälleennäkeminen peräpään porukan kanssa. Odotimme linja-autoa Hotelli Herkkoon.
Ja autossa nopeat palautussyömiset: kananmuna, leipää, jossa kinkkua välissä, maitoa ja banaania tai banaanilastuja. Arto etsi meille netistä sopivia palautusreseptejä. Kokeilemme tätä. Koulukuntia on monia. Niin ja sitten magnesium tabletit.
Kahden hengen hotellihuone, sauna, jossa ei tungosta, kun naisia on niin vähän ja muut ovat tulleet aikaisemmin tai bussilla. Ehkä neljäsosa tuli jonkun pätkän bussilla. Illallinen ja ihanuus: hieronta. Voiko elämältä tänään toivoa jotain enemmän.
Joku sanoi, että hiihto ei ole vielä mennyt nautinnon puolelle. Ei ehkä, mutta kokonaisuus kyllä. Kun hiihtää, niin saa oheistuotteena kaiken muun ja euforisen olon siinä vaiheessa kun on päässyt sänkyyn pitkälleen.
Huomiseksi odotamme jo selkeää säätä ja aurinkoakin. Huomenna lähtee viimeinen RR-ryhmä, jossa on mukana 3 tuttua. Muuten, meidän retkiopas, puoliammattilainen hiihtäjä, ihaili meidän hyviä hiihtovälineitä. Arveli ilmeisesti, miten meillä amatööreillä on kilpavehkeet. Sanoin, että se tasoittaa hiukan kunnon vajavuuksia. Hän oli samaa mieltä, että kehnot välineet ja tavallinen hiihtäjä ei tuota hiihtoinnostusta. Kiitos vaan Artolle, joka huolehtii, että perheväellä on hyvät liikuntavälineet! Opas ihmetteli myös, miten me naiset selviämme voitelusta. Sanoimme, että voitelumestarimme ennakoi netin avulla sään ja voitelee ja sitten voimme saada etäneuvoja, jos keli muuttuu.
Tänään puhuimme sanojen sää ja keli eroista. Täällä ero tulee konkreettiseksi. Huonollakin säällä voi olla hyvä keli