3. päivä Taivalkoskelta Pikku-Syötteelle

Pirinlammella meitä odotti iloinen Tervetuloa.

Eikö houkuttelisi sivakoida näissä maisemissa?
Mitäkä varten tätä hommaa tehdään. Eräs ikääntynyt herrasmies sanoi, että pitää näyttää itselle, että vielä pystyy johonkin. Itselläni syynä on ahneus elämälle. Huomaan, että usein toistan kahta ajatusta:
1) nyt kun on mahdollisuus
2) nyt kun vielä jaksaa
Kun lapsia oli kotona, vapaa-aikana pyrimme tekemään sellaista, mikä palveli koko perhettä. Jätin omien unelmien toteuttamisen tällä hamaan tulevaisuuteen. Nyt on sen aika. Toisaalta tiedän, että aikaa ei ole paljon. Terveys alkaa rapistua. Nyt kun vielä jaksan/pystyn, haluan tehdä sellaisia juttuja, mitä en ikääntyneenä pysty. Siksi olen mm. täällä.
Tänään hiihdossakin pääsimme jo nautinnon puolelle. Aurinko paistoi ja latu kulki upeissa harjumaisemissa. Jos eilinen oli tasaista ja taas tasaista paitsi loppumatka, tänään maasto on vaihdellut. Laskua ja nousua. Olen kovin iloinen, kun olen pystynyt laskemaan kaikki mäet.
Tänään karkasivat kaikki muut. Hiihdimme Tytön kanssa kahden ja vauhti oli lähempänä sunnuntaivauhtia. Siksi hiihdon nautintokin löytyi eikä lopussakaan vielä hyydytty. Matkasimme siis Taivalkoskelta Pikkusyöttelle Syötekeskukseen. Loppunousu tehtiin hiihtohissillä melkein hotellin ovelle.
Aamupäivällä oli pakkasta toistakymmentä eikä kenenkään suksi luistanut. Iltapäiväksi vaihdoin kakkossukset, joissa oli uusi parafiini. Jopa alkoi luistaa. Tyttö lisäsi pitoon kovempaa voidetta ja muutenkin iltapäivällä sää lämpeni -2C ja meillä näytti olevan mäissä parempi luisto kuin aikaisemmin menneillä päätellen sauvan jäljistä.
Viimeisten perässä tulee moottorikelkka. Kelkkamies oli kohtelias, hän pysähtyi kuulomatkan päähään kelkkoineen ja ilmestyi taukopaikoille. ja taas odotteli, että olimme päässeet kilometrejä eteenpäin.
Luulen, että neljäsosa tuli puolesta välistä bussilla.

Viimeinen taukopaikka oli vanhassa Naamankan tuvassa. Aikaisemmille Iso-Syötteen kävijöille paikka on tuttu nimell Jussilan talo. Tuossa vanhassa tuvassa on ulkomaalaisilla paljon kuvattavaa.

Ennen auringon laskua olimme tänäänkin perillä. Kuitenkin satuimme ikkunaan kun aurinko laski Iso-Syötteen taakse.
Saa nähdä, miten meidän/ minun huomenna käy. Kolme päivää harjoiteltu 60 km. Huomenna olisi melkein koko Pirkka eli 86 km. Puolessa välissä on bussimahdollisuus. Katsotaan voimia sillä kohtaan ja keliä ja luistoa.
Kumma se on, että täällä pitää ikään kuin syödä väkisin. Päivällisellä ja aamupalalla ei ole nälkä, mutta järki sanoo, että on syötävä. Yhden miehen sykemittari sanoi eilen, että hänellä oli kulunut 4800 kcl päivän matkalla. Mittari sanoi myös, että kahden päivän jälkeen pitäisi levätä 106 h. Hauska vekotin.