6. päivä Keminmaalle RR-hiihto

Ensin suksitiedotus kun se eilisestä jäi pois ja Pekka ja Arto varmaan turhautuivat lukemiseen. Sukset kulkevat ja pitävät hyvin. Tosin tänään on ollut tasaista maastoa, mutta kyllä pidon potkuista tuntee. Enemmän on ongelmana se, mitä on suksien päällä kuin alla. Olemme harjanneet sukset ja tänä aamuna näytimme voidepesälle korkkia. Kannamme mukanamme pitovoidetta. Harjana toimi hotellin lavuaariharja.
Tänään jatkui ihana aurinkoinen sää. Aloitimme tytön kanssa yhdessä ensimmäisen 23 km. Huoltopisteessä nokipannukahvia ja makkaraa. Missään muualla nuotiossa paistettu makkara ei ole maistunut niin hyvältä kuin näillä retkillä. Söin kolme makkaraa. Olin jopa onnellinen, että saatoin syödä ne hyvällä ruokahalulla. Siitä olin erityisen onnellinen, koska ruokahalu minulla on täällä erittäin huono. Pakotan itseni syömään. Ehkä elimistöni käy niin ylikierroksilla, että energiaa ei riitä ruuan käsittelyyn. Saatan jopa ymmärtää aavistuksen anorektikon vastenmielisyyden tunteesta ruokaa kohtaan!
Lopun päivän kuljimme aikaisemmassa seurassa. Vauhti on ehkä aavistuksen yläkanttiin minulle, mutta selvitän kyllä matkan tälläkin vauhdilla, mutta perille päästyä olen väsynyt, No mitäpä muuta kuin saunaan ja syömään ja hierontaan ja infoon ja lepäilyyn!!
Olemme majoittuneena Honkamaan leirikeskuksessa Keminmaalla. Saimme patjan paikan leirikeskuksen luokkahuoneesta, muutaman herran kanssa. Huoneissakin oli joku yksittäinen sänky, mutta yläkerrossänky – ei kiitos ja tässä on tilaa ja ilmaa ja ihan rentoa, vaikka kaikki kulkevatkin tästä läpi. Aika hauska tunnelma: miehet voitelevat suksiaan tässä samassa huoneessa, mihin olemme levittäytyneet.
Saimme tämän päivän kilometrisaaliiksi 61 km vaikka sen piti olla 5 km lyhyempi. No samalla hinnalla enemmän hiihtokilometrejä, Yhdet huoltopisteen miehet sanoivat, että oli vähällä käydä niin että aura olisi avnnut 3 km tienpätkän hiekkatieksi turvesuolle. He estelivät, mutta vasta kun he sanoivat, että latua käyttää kolmena päivänä lähes kolmesataa hiihtäjää 17 eri maasta, uskoi kuljettaja. Kulttuuri voitti talouden kerrankin.
Jonain päivänä kuulin rohkaisevan kertomuksen. Täällä ei paljon kysellä ammatteja, mutta kun yksi ihminen kysyi minulta ja kuuli, hän sanoi kerran tarvinneensa vaimon kanssa ja vaimon ehdotuksesta neuvottelukeskuksen palveluja. Kiittelin, kun hän lähti. hän sanoi, että heille on kehittynyt tapa, että jos jommallakummalla on asia, josta haluaa puhua, hän pyytää audienssia ja hän saa puhua suunsa puhtaaksi toisen keskeyttämättä ja puolustelematta. Hän sanoi, että se on ollut heille suureksi hyödyksi. Olin kovasti iloinen, että he olivat lähteneet opettelemisen tielle. Hän sanoi, että avioliiton pelastaa puhuminen ja se taito on opeteltavissa. Onnittelin, että he alkoivat opettelemaan!
Viimeinen ilta matkalla. Huomenna juhlitaan Torniossa. Jos Jumala suo!

Ja vieläkin kuvat lakkoilivat.