26.12.08
Mistä syntyy joulu? Joulupyhinä sitä on hyvä tunnustella. Todellinen joulu. Oikea joulu. Joulun sanoman eläminen. Millä sanoilla sitä nyt kuvaisi? Itselleni joulussa tärkeintä ovat kirkot ja joululaulujen yhdessä laulaminen. Näin sen summasin tänä jouluna.
Joulun sanoman äärelle pysähdyn kirkossa. Kotona he ovat ohikiitäviä hetkiä; jouluevankeliumi, joululehti, joku ohjelma radiossa. Yhteiset joululaulut ovat joulun sanoman ääressä pysähtymistä yhdessä.
Säde kysyi, eikä läheisten kanssa oleminen ole tärkeää. On kyllä, mutta ilman joulun Sanan ääressä pysähtymistä joulun yhdessäolo ei eroa muusta yhdessäolosta. Jos emme osaa pysähtyä yhdessä, niin kirkossa niin tapahtuu. Sama asia on minulle tärkeä myös pääsiäisen pyhissä. Sitä paitsi läheiset eivät ole aina läsnä. Heillä voi olla oma joulunsa. Tänä jouluna saimme jo esimakua siitä. Joulupäivän iltapäivä ja tapaninpäivä olimme kahden. Ihan levollista ja mukavaa. Suorastaan joulurauhaa.
Onnellisia olivat myös ne hetket, jolloin olimme Säteen, Davidin, Jounin ja Marin kanssa. Olimme tämän joulun mökillä. Saimme ylimääräiseksi lahjaksi lumen. Pihan puut säilyivät aina tapaninpäivään asti lumen peittäminä. Lyhdyt paloivat koko pyhän ajan pihalla. ”Tämä on niin jouluinen talo”, sanoi Mari. Tosiaan, täällä ei tarvita paljon joulukoristeita, kun tämä on vanhanajan joulutalo. Siis kuvakirjojen mukainen vanhanajan joulutalo! Liikenne kyllä kulki edestakaisin kaupungin ja mökin välillä. Säde kävi Stenlundeilla, David välillä täällä, välillä kotona. Osittain perheen joulua kummallakin, osittain yhteistä.
Afrikasta tuli viestejä. Satun ja Matin ensimmäinen perunalaatikko happani auringossa, toinen onnistui. Joulusauna tuli myös saunottua. Sini ja Dahlstenit saivat aikaan kotoisen joulun tunnelman. Joulukirkkoon klo 04.00 aamulla. Heidän videossaan lapset söivät karjalanpiirakkaa… että Suvi on jaksanut paistaa. Joonaskin toisteli ; karjalanpiirakka – omalla kielellään.
Toistaiseksi maailmani on niin suppea jouluna, että siihen näyttää kuuluvan vain oma perhe ja heidän hyvinvointinsa. Kun jokaisella on hyvä, olen kiitollinen ja siunaan heitä. Kiitän heistä ja rukoilen heidän puolestaan.
Tosin tänä jouluna aktivoitui taas ajatus, että jouluun voisi kutsua jonkun ulkomaalaisen opiskelijan. Fari Friman mainitsi saarnassaan, että heillä oli ollut nigerialainen poika. Silloin kun väkeä on vähän, olisi oikein hyvä, että suomalaista joulua voisi jakaa muitten kanssa. Tokihan toivoisin, että omille lapsilleni joku osoittaisi vieraanvaraisuutta kun he ovat ulkomailla - niinkuin on osoittanutkin.
Tästä joulusta on kyllä mainittava Sädeen ja Davidin piparkakkuluomus. He loihtivat pienestä taikinasta kokonaisen piparkakkukylän. Siinä oli krikko, näkötorni, pari laavua, afrikkalainen risumaja, teltta, kouoro nuottivihkoineen, esilaulajat, risti, patsas ja ties mitä. Se aseteltiin foliopäällysteiselle pellille ja maapohjaksi tuli kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Oli se kyllä prossiluovuuden taidonnäyte ja hauskaa
tekijöillä näytti olevan. Pyhien aikaan se hävisi vähitellen - löytyipä osia lahjapaketeistakin. Minäkin sain piparisen lahjapaketin, jossa oli oikein lahjanaru ja solmuksin piparista. Että he keksivät ja jaksavat.
Joulu on kyllä suuresti tunteilla lastattu ja herkästi haavoittuva. Siksipä joulu olisi hyvä riisua isoista odotuksista, täydellisestä tunnelmasta, tietystä mudosta, joka säilyttäisi joulumielen. Huomasin itse, että yhtäkkiseen tiedotusluontoiseen ohjelmanmuutokseen oli vaikea sopeutua. Onneksi osasin käydä prosessin yksin. Siinä vain mietin myös joulunperintöä, jonka perhe lapsille antaa. Jos se on "liian" harmoninen, voi aikuisuuden jouluun tulla paljon pettymysiä, koska joulun elementit ovat silloin kovin erilaiset kun tekjöitä on monta.
Hyvä joulu. Sekä läheisten yhdessäoloa että yksityisyyttä. Taudista toipuminenkin oli yksi juonne tänä jouluna. Se sai pysymään paikallaan. Sillä on oma siunauksensa. Rauhoittuminen. Itsen kohtaaminen. Jumalan kohtaaminen. Joulun Lapsen kohtaaminen.