29.12.09

laitanpa jonkun joulukuvan tänne erikseen, kun varsinaiseen joulutekstiin ne eivät suostuneet tallentumaan. Tai aivoni ei keksinyt ratkaisua miten ne siellä pysyisivät kuvallisessa muodossa.

Tänä vuonna mökin maisemissa hiiviskeli laiha tonttu

Lahjaksi saimme lumen juuri aatonaattona. Mökkimaisema oli kuin joulukortissa. Pohjoistuuli riehui kyllä ympärillä, mutta kuten tunnettua, mökki on mäen suojassa ja niin ollen lumi säilyi puissa.

Tämän joulun yksi juttu oli Säteen ja Davidin loihtima piparkakkumaisema. Oli siinä näpräämistä. Ja luomuskesta oli siementä monelle tarinalle ja hasukalle hetkelle.


Enkeli taivaan lausui näin...sujuuhan se Jumalan ylistys piparkakkuenkeleiltäkin varsinkin kun on kaksi esilaulajaa.




Toinen juttu oli kun joulupukki soitti joulupäivänä, että osa lahjoista on piilotettu tontille. GPS:n ja lyhdyn kanssa niitä piti etsiä, ja jokaiselle löytyi jotakin.Mari oli tämän joulun hovikuvaaja ja hänen ottamanaan sälyi monta hienoa yksityiskohtaa muistojen arkkuun.

26.12.08

Mistä syntyy joulu? Joulupyhinä sitä on hyvä tunnustella. Todellinen joulu. Oikea joulu. Joulun sanoman eläminen. Millä sanoilla sitä nyt kuvaisi? Itselleni joulussa tärkeintä ovat kirkot ja joululaulujen yhdessä laulaminen. Näin sen summasin tänä jouluna.

Joulun sanoman äärelle pysähdyn kirkossa. Kotona he ovat ohikiitäviä hetkiä; jouluevankeliumi, joululehti, joku ohjelma radiossa. Yhteiset joululaulut ovat joulun sanoman ääressä pysähtymistä yhdessä.

Säde kysyi, eikä läheisten kanssa oleminen ole tärkeää. On kyllä, mutta ilman joulun Sanan ääressä pysähtymistä joulun yhdessäolo ei eroa muusta yhdessäolosta. Jos emme osaa pysähtyä yhdessä, niin kirkossa niin tapahtuu. Sama asia on minulle tärkeä myös pääsiäisen pyhissä. Sitä paitsi läheiset eivät ole aina läsnä. Heillä voi olla oma joulunsa. Tänä jouluna saimme jo esimakua siitä. Joulupäivän iltapäivä ja tapaninpäivä olimme kahden. Ihan levollista ja mukavaa. Suorastaan joulurauhaa.

Onnellisia olivat myös ne hetket, jolloin olimme Säteen, Davidin, Jounin ja Marin kanssa. Olimme tämän joulun mökillä. Saimme ylimääräiseksi lahjaksi lumen. Pihan puut säilyivät aina tapaninpäivään asti lumen peittäminä. Lyhdyt paloivat koko pyhän ajan pihalla. ”Tämä on niin jouluinen talo”, sanoi Mari. Tosiaan, täällä ei tarvita paljon joulukoristeita, kun tämä on vanhanajan joulutalo. Siis kuvakirjojen mukainen vanhanajan joulutalo! Liikenne kyllä kulki edestakaisin kaupungin ja mökin välillä. Säde kävi Stenlundeilla, David välillä täällä, välillä kotona. Osittain perheen joulua kummallakin, osittain yhteistä.

Afrikasta tuli viestejä. Satun ja Matin ensimmäinen perunalaatikko happani auringossa, toinen onnistui. Joulusauna tuli myös saunottua. Sini ja Dahlstenit saivat aikaan kotoisen joulun tunnelman. Joulukirkkoon klo 04.00 aamulla. Heidän videossaan lapset söivät karjalanpiirakkaa… että Suvi on jaksanut paistaa. Joonaskin toisteli ; karjalanpiirakka – omalla kielellään.

Toistaiseksi maailmani on niin suppea jouluna, että siihen näyttää kuuluvan vain oma perhe ja heidän hyvinvointinsa. Kun jokaisella on hyvä, olen kiitollinen ja siunaan heitä. Kiitän heistä ja rukoilen heidän puolestaan.

Tosin tänä jouluna aktivoitui taas ajatus, että jouluun voisi kutsua jonkun ulkomaalaisen opiskelijan. Fari Friman mainitsi saarnassaan, että heillä oli ollut nigerialainen poika. Silloin kun väkeä on vähän, olisi oikein hyvä, että suomalaista joulua voisi jakaa muitten kanssa. Tokihan toivoisin, että omille lapsilleni joku osoittaisi vieraanvaraisuutta kun he ovat ulkomailla - niinkuin on osoittanutkin.

Tästä joulusta on kyllä mainittava Sädeen ja Davidin piparkakkuluomus. He loihtivat pienestä taikinasta kokonaisen piparkakkukylän. Siinä oli krikko, näkötorni, pari laavua, afrikkalainen risumaja, teltta, kouoro nuottivihkoineen, esilaulajat, risti, patsas ja ties mitä. Se aseteltiin foliopäällysteiselle pellille ja maapohjaksi tuli kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Oli se kyllä prossiluovuuden taidonnäyte ja hauskaa
tekijöillä näytti olevan. Pyhien aikaan se hävisi vähitellen - löytyipä osia lahjapaketeistakin. Minäkin sain piparisen lahjapaketin, jossa oli oikein lahjanaru ja solmuksin piparista. Että he keksivät ja jaksavat.

Joulu on kyllä suuresti tunteilla lastattu ja herkästi haavoittuva. Siksipä joulu olisi hyvä riisua isoista odotuksista, täydellisestä tunnelmasta, tietystä mudosta, joka säilyttäisi joulumielen. Huomasin itse, että yhtäkkiseen tiedotusluontoiseen ohjelmanmuutokseen oli vaikea sopeutua. Onneksi osasin käydä prosessin yksin. Siinä vain mietin myös joulunperintöä, jonka perhe lapsille antaa. Jos se on "liian" harmoninen, voi aikuisuuden jouluun tulla paljon pettymysiä, koska joulun elementit ovat silloin kovin erilaiset kun tekjöitä on monta.

Hyvä joulu. Sekä läheisten yhdessäoloa että yksityisyyttä. Taudista toipuminenkin oli yksi juonne tänä jouluna. Se sai pysymään paikallaan. Sillä on oma siunauksensa. Rauhoittuminen. Itsen kohtaaminen. Jumalan kohtaaminen. Joulun Lapsen kohtaaminen.

21.12 Neljäs adventti

Flunssa hiljensi vauhdin, tai ei tässä mitään vauhtia ole ollut eikä tarvitse olla. Mutta on hyvä syy olla lähtemättä minnekään ja olla tekemättä mitään. Nyt kun on viikonloppu, ei tunnu omituiselta olla kotona, mutta perjantaina kieltämättä oli outoa.

Muistan aikanaan jostain Eeva Kaupin haastattelusta, että hän sanoi asettuvansa kotiin esim. lomilla ensin siivoamalla. Sama taitaa olla minullakin. Mulla on sellainen tunne, että koko talo pitää käydä läpi laatikoita ja kaappeja myöten ja heittää pois turha. Järjestyksen saamisen jälkeen voi ajatella asettuvansa. Takana on keittiö, pesuhuoneet ja kirjoituspöytä työhuoneessa.

Tässä voisi olla meidän tulevaisuudenkuvamme. Neulomista riittää. Venäjän vangeilla on loppumattomasti jalkoja. Nyt puolikuntoisena ei tee mieli ottaa edes käsityötä käteen, vaikka neuolomista rakastankin. Lukeminen on ihanaa vaikka aamusta iltaan, kun liikkua ei vielä jaksa. Tottahan ensisijainen toiveeni on saadan tauti häipymään ja sitten voi katsoa päiviä uudesta näkökulmasta.

Joulu lähestyy. Lahjat paketissa. kalkkuna tilattuna. Huomen aamulla lähdemme mökille. Laitamme talon joulukuntoon ja leivomme jotain ja valmistlemme ruokia. Siis ensin kalja tulemaan, että tiistai-aamuna saan leivät teon alle. Sitten piimäjuusto , joka vuosi joku keksii haluta sitä. No hera on hyvä leipään. Säde halusi sinappisilakoita ja kotona paistettuja karjalanpiirakoita. Siinä sivussa sitten perunalaatikko ja porkkanalaatikko. Jouluhalko taitaa edustaa ainoaa kahvileipää taatelikakun ohella. Makean syöjät ovat vähissä, Mitäpä siinä. Itse voin siivun jotain ottaa kahvikupin kanssa.

Kaupoista kannatamme HalpaHallia, joka ei pidä sunnuntaina auki vaan sanoo lepäävänsä.

Tuntuu erikoiselta ajatella joulua pienen perheen kanssa. Aattona vain Säde ja me. Totututtelua uudenlaiseen elämään. Jouluun ilman isoa perhettä. Aavistan, että kovin kaukana ei ole joulu, jolloin olemme kahden. No periaatteessa se on hyvän merkki. Jokaisella muualla joulua viettävällä on tukevasti oma elämä lähellä tai kaukana. Juuri silloin he eivät kaipaa muita. Mitähän meidän joulussa silloin on jäljellä yhteisen joulun merkeistä. Joulukirkko, evankeliumi ja joulukuusi, musiikki ja kynttilät. Joku jouluruoka kylläkin.

Kyllä huomaan, että laitan joulua muille, muitten toivomusten mukaan. No se on osa joulua, lahjan antamista ja sen tekee mielellään. Tulkoon joulu todellinen!

Pelkistyipä joulu millaiseksi tahansa, kyllä siihen aina jouluvalot varmaan kuuluvat ja lyhdyt. Muutamassa vuodessa lyhdyistä on on tullut tavallisia portinpielien ilahduttajia. Roihut ovat vähentyneet. Täällä suunnalla maata jouluvalot ovat tosiaan runsaat ja niitä tekee mieli kiertää kävellen katsomassa.

18.12.08

Historaillinen päivä. Viimeinen työpäivä ennen vuorotteluvapaata. Kaksi päivää olen käynyt töissä Buranan voimalla kun joku pientä kuumetta ja lihassärkyjä tekevä virus on hyökännyt päälle. Onneksi jaksoin, sillä olisi ollut tosi kurja jättää viimeistä kertaa tulevat asiakkaat tapaamatta. Nyt voi heidän puolestaan lähetä vuodeksi hyvillä mielin.

Tiistaina olimme jouluaterialla koko työporukka. Stundersissa Hemmerin talossa oli katettuna herkullinen joulupöytä. istuimme kaikessa rauhassa. Kolmesta on tullut kuusi. Muistan ajan, jolloi meitä oli Leif, Maire ja Minä. Meillä on upea työporukka. Kun tulin tänään töistä, kävivät tunteeni laidasta laitaan. Kuusitoista vuotta sitten haaveilin hartaasti tästä työpaikasta. Nyt astun vapaehtoisesti syrjään. Turvallisesta tuntemattomaan. Nyt testataan myös se, miten paljon raha merkitsee, koska päivärahani on noin 18 € viideltä vuorokaudelta viikossa. Mielenkiinnolla odotan, mitkä ovat kokemukseni vuoden perästä.

Totta kai tuntuu houkuttelevalta ajatus vapaudesta. Sitähän ei ole koskaan ollut. Ensin ohjelman määräsi koulu, sitten opiskelu, sitten työ, lapset, lapset ja työ, viimeksi työ. Välillä on ollut haasteena uusein luentojen ja kurssien tekeminen tai kirjan luominen. Nyt mikään ei ole kesken. Huomisesta alkaen; ei valmista edeltä määrättyä ohjelmaa. Joulukaan ei vaadi mitään erityistä. Lahjat on paketissa, ruokia ja leipomuksia teemme viikonloppuna tai alkuviikosta Säteen ja mahdollisesti Davidin kanssa mökillä, jos suinkin selviämme terveeksi - Artokin kun on vähän toiskuntoinen, vaikka komensikin itsensä siivoamaan. Minulta ei löytyisi tässä kunnossa puhtia siivouksiin. Sohva ja joulumusiikki kutsuu enemmän.

Tänään saatoin sanoa naprapaatille, että niska on nyt yllättävän kivuton. En uskonut sellaisen päivän koittavan. Sekin tuntuu hyvältä. Vuorotteluvapaata varten olen kerännyt papereita ja vienyt Työvoimatoimistoon ja KELAAN. Naurettavan paksu nippu pienen summan vuoksi.

Siivottu koti ja Arto meni hakemaan kirjastosta filmiä. Nyt voi vuorotteluvapaa alkaa!!!

Olin ottanut muutaman kuvan kotoa uusista taideteoksista. Vieressä Sarilta tilattu öljyvärityö. Eteisen käytävälle jäi paljon yhtenäistä seinää, ja ajattelin, että tuohon pitää saada joku iso tuo. Sarin tyyli ja värisilmä on ainakin minulle mieluinen. Hän kävi meillä, katseli olohuoneen värimaailmaa ja ympäristöä ja tuollainen siitä tuli. Pidän siitä, ja muutkin sen nähneet ovat pitäneet siitä. Teoksen nimi on Uusi elämä.

Lipaston päälle on kertynyt joulupaketteja. Rakastan pakettien tekemistä. Niitten pitää olla näkyvillä, jotta jo niiden kauneudesta voisi nauttia. En taitaisi osata viettää lahjatonta joulua. Toivottavasti kukaan ei sitä ehdota. jotain pitää pakettiin kääriä.
Tein olohuoneeseen "tilateokseksi" kutsutun konstellaation. Säde oli käyttänyt viime vuonna sisustuksessa Treella vanhaa Singeriä. Ajattelin, kun se oli nyt kirjastohuoneessa, että otetaanpa se joksikin aikaa esille ja sommitellaan päälle jotain nostalgista.

Otin mökin vanhat puuvillaiset pitsiverhot ja kirjat ovat Hilja Haahden teoksia. Haahti oli minun suuri ihanteeni nuoruudessani. Luulen, että olen sisäistänyt jotain hänen idealismistaan ja elämän ja arjen yhdistämisestä omiksi ihanteikseni. Lukiessani hänestä tehtyä väitöskirjaa huomasin osan juuristani tuleen hänen kirjoistaan.
Viime vuonna käväisin Kalliossa Antikvariaatissa ja sieltä löysin puolenkymmentä kirjaa. Ehkä Hgissä käydessäni etsin lisää. Tosin kaikkea kiehtovaa ei tarvitse enää omistaa.

Kaappikellon olin nostanut jo syksyllä olohuoneeseen. Se ei kyllä sopinut Suvin sisustusmakuun, kun vuosi sitten sisustimme joitain kohtia kodissamme uudelleen. No nyt me vanhukset katselemme sitä.

Sen sijaan Suvin makuun oli valokuvar eteisen seinällä. Niitten piti olla mustavalkoisia. Siinäpä niitä perhekuvia on otettuna eri aikakausilta. Muistan kun Airaksisella otettin ensimmäistä perhekuvaa ja valokuvaaja yritti saada Jounia nauramaan. Hän joutui luopumaan yrityksestään ja sanoi lempeästi, että tämä Jouni taitaakin olla sellainen vakava poika, johon Jouni totesi: "Niin oonkin"

Viime syksynä kehystettin Dahlstenien perhekuva ja lasten yksivuotiskuvat. Siinä Julia ja Joonas ovat ja ilmentävät jo tuossa omaa luonnetta; Julia varovainen ja herkkä tarkkailija ja Joonas kuin tutkimusmatkailija, jonka jalat ehtivät ensin ja ajatus ehkä joskus perässä. ja koko ajan pilke silmäkulmassa. Ihanat, ihanat lapset.

Nyt odotan sisustuskonsultaatiota jostain päin saunan ja pesuhuoneen remonttiin. Ehdotukset ovat tervetulleita. Paras ehdotus palkitaan makoisilla saunan löylyillä.

16.12.08

Nyt olen joutunut sohvan pohjalle. Kurkku kipeä ja jokaista lihasta särkee. En tiedä tekikö sen eilinen kaksi vesijumppaa ja yksi tunti vesijuoksua. No mikäs tässä, joulumusiikka soi ja kotona on lämmistä.

13.12.09 Lucian päivä

Lucian päivä meni sivu suun, kun olimme Tampereella. kai sielläkin iltapäivällä jotain Luciaa on, mutta me vietimme siellä vain aamupäivän.

Matkamme alkoi reilu vuorokausi sitten. junalla menimme Marin maisteriksi valmistujaisjuhliin. Suuri luentosali oli tännä porukkaa. Valmistuneita oli tämän vuoden aikana kuuelma ennätysmäärä. Tutkintouudistus kiiruhti monein valmistumista ja keväällä oli ollut tosi ryntäys. Sääli vain oepttajia, jotka joutuivat tekemään moninkertaisen työn.

Juhla oli tunnin mittainen, juhlallinen, Unicefin joku pomo puhui ja toi globaalisen eriarvoisuuden silmiemme eteen. Suomalsiten vuotuisella jäätelön syönnillä tai usalaisten kosmetiikalla tai viiden päivän asevarustelulla olisi maailman nälkä puolitettavissa. Hän mietti myös, miten Suomen edistyksellinen koulutusjärjestelmä olisi tuotteistettavissa ja vietävissä maihin joissa koulutusta tarvitaan ja koulutusta kehitetään. No lähetysjärjestöjen koulutyö tekee sitä.

Opiskelijoilla oli sangen vaihteleva käsitys juhlavasta pukeutumisesta. Juhla siitä kuitenkin tuli. Menimme Vainioniemien ja nuoreten maistereitten kanssa syömään Salvadoriin - siellä olinkin käynyt Päivön kanssa. Hyvä ruoka pitkän kaavan mukaan. Pieni iltahetki vielä Yliopistonkadun kauniissa kodissa. Oikeastaan juhlimme molempia maistereita, kun Jouni valmistui kaikessa hiljaisuudessa vuosi sitten keväällä. Olisi se ollut mukava olla hänen juhlassaan. Hän sai kuulema kolme stipendiäkin siellä. Rakentavasta toiminnasta yms. sosiaalisuudesta. Vielä tulee mieleen RUKin stipendit, erityisesti muiden rukkilaisten antama reiluimman kaverin stipendi. Se koskettaa minua jatkuvasti. Se on arvokkaampi arvosana kuin joku yo-kirjoitusten laudatur.

Marin ja Jounin koti on persoonallinen. Taulut ovat kehyksiin rakennettuja konstellatioita, huonekaluina on paljon yhdessö entisöityjä. Vöyrin mökiltä löytynyt vanha kaappikin on aloittanut kukoistuksensa kun se sai uudet vetimet ja vähän vahaa päälle. Pajukuusi ja ikkunan pajuporo - molemmat Marin käsialaa, toivat pehmeää tunnelmaa.

Aamulla hiivimme puurolautasen jälkeen kaupungille kun maisterit vielä jäivät nukkumaan. Oli mukava kävellä ihan kaikessa rauhassa ilman mitään tavoitetta jouluista Tamperetta. Metsästimme Julialle ahventa, kadonneen tilalle. Emme vielä löytäneet, mutta nyt jo tiedämme osoitteen mistä sellaisen saa. Jouni ja Mari lupasivat hakea. Kauppahallissa kävimme kahvilla ja ihmeissämme katselimme hallin suuruutta ja tarjonnan runsautta.
Sokoksella ja Stockmanilla oli oikein vanhan ajan näyteikkunat. Sokokesella varsinkin oli monta opeaa Narnia-installaatiota. Olipa mukava oivallus. Yhdessä ikkunassa lapset olivat juuri astumassa peilioviseen vaatekappiin.

Kirjakauppojen kiertämiset ovat kutkuttavia. Voi miten paljon maailmassa on iahnia ja kiehtovia kirjoja. Melkein käteen jäi Charles Dickensin Saiturin joulu. Tuo vanha klassikko oli upean pehmeästi kuvitettu. Sopisi oikein hyvin jouluna ääneen lukemiseksi. Kokeilimme isän uutta kameraa ja sen eri valaistuksia. Opimme, että sisällä pitää olla aukkona juhlavalaistus ja näyteikkunoitten luona vastavalo. Nyt alkaa minustakin lisääntyä kuvat kun Arto harjoittelee kuvausta.

Siniltä oli tullut viesti, että hän on perillä sateisessa Windhukissa ja tänään on jatkanut linja-autolla Swakopundiin meren rannalle, missä Dahlstenit ovat viettäneet lomaa. Saulta ja Matilta tuli viesti Addis Abebasta. Pari onnellista päivää takana ja maanantaina Hosainaan. Ajatukset ovat paljon Afrikassa. Mukava oli myös saada Suvin sähköposti. Erityisesti Joonaksen pueet ihmetyttävät "Onko joulu?", "Joonas lakastaa Sini-tätiä". Voi miten paljon tuo lapsi puhuu puolitoista vuotiaana. Kyllä Juliakin puhui, mutta monesti poikien puheet tahtovat jäädä touhun alle. No, eipä isänsäkään mikään vähäpuheinen ole.

Kotona odotti 16 asteinen talo, mutta äkkiä se lämpeni. Tänään tulee Säde ja sitten on kaikki lapset olleet yhteydessä tämän vuorokauden aikana.

9.12.08

Annikin nimipäivä. Tähyilenkö tuossa tulevaisuuteen. Kuka arvaa, mistä kuva on otettu. Vaasasta kylläkin. Täällä on paljon sykähdyttävän kauniitaq maisemia kävellä, juosta ja pyöräillä. Kuinkahan monta askelta ehtiswin ottaa ensi vuonna.

Nyt sanon hyvästejä työlle vuodeksi. Asikassuhteita olen lopetellut. jotkut tuntuvat jäävän pahasti kesken, onneksi olen voinut siirtää joitakin yhteisen istunnon kautta kollegoille. Tänään laittelin vuorotteluvapaa papereita kuntoon asiakkaitten lomassa. Jätän työni turvallisin mielin Tuulalle. Parempaa työntekijää emme olisi voineet saada. Tuskin olisin voinut lähteä, jos rakastamani työ ei jäisi hyviin käsiin. Siunatkoon ja johtakoon hyvä Jumala Tuulaa, hänen työtään ja varjelkoon hänen työmatkansa.

Meillä on gtosi mukava työyhteisö. Vieläkään 15 vuoden jälkeen emme ole onnistuneet kehittämään kriisejä tai selkkauksia keskenämme. Kaikki arvostamme työtämme ja kunnioitamme toinen toisiamme hyvinä työntekijöinä. Tuntuu myös tosi ihanalta jakaa yhteinen arvomaailma ja usko Jumalan mahdollisuuksiin.

Tänä syksynä olen erityisen paljon iloinnut koko seurakuntayhtymän rukoushetkistä perjantaiaamuisin. Se on signaali siitä, että tiedostamme, ettei työ kirkossamme ole omissa käsissämme, vaan ilman Jumalan johdatusta ja siunausta työmme näpertelee inhimillisellä tasolla. Saamme olla yhteydessä näkymättömään tuonpuoleiseen todellisuuteen ja meitä kuullaan.

Syksyllä olimme työyhteisön retkipäivässä. Kävelimme Öijenin aarnimetsäpolun, söimme eväitä nuotiolla ja sitten menimme Tropiclandian Tarzan ja Janet- ravintolaan syömään. Tuo siis oli meidän pienen työyhteisömme päivä. Aikaisemmin syksyllä olimme Valamossa koko ison seurakuntayhtymän väki. Sekin oli virkistävä matka. Erityinen muistikuva liittyy Valamon kirkon aamurukoushetken tunnelmaan ja sen jälkeiseen lenkkiin Valamon niemen rantamaisemissa. Silloin alkoi päivä hyvin

7.12

Tänään alkoi hiihtokausi. Arto tosin on hiihtänyt jo aikaisemmin, mutta aamulla lähdimme Sutisen Pekan kanssa hiihtämään golf-kentän nurmikolle. Pari tuntia sillä matkalla vierähti ja tuli ihana raukea olo.

Suihkuun, aamupalalle ja kaakeliuuniin tuli. Musiikkia ja hyvä kirja. Mitä muuta voisi toivoa. Kai minulla jotain nukkumatonta väsymystä on kun nukahteln useamman kerran päivän aikana.
Viideksi sitten Tuomasmessuun kun
ensimmäisen kerran olen siihen aikaan Vaasassa. Iloitsin kovasti Tuomas kuorosta ja yhtyeestä. Sari Kaataja on hyvä johtaja ja laulu soi täsmällisesti ja puhtaasti. Kiva oli nähdä myös Lehtosia, kun pitkään aikaan emme ole tavnneet.

Liitän tähän Matin kuvia, kun ne tallettavat tämän joulukuun alkua hyvin.

En minä joka päivä aio tätä kirjoittaa, mutta nyt harjoittelen, että saan sivut sujuvasti auki ja kuvia etsittyä eri kansioista.

itsenäisyyspäivä 6.12

Harjoittelen vielä, jotta minusta tulisi hyvä blogisti. Vietimme esi-joulua, kun Satu ja Matti olivat täällä. He tulivat tiistai-iltana ja lähtivät perjantaina kolmen junalla. Oloamme sävytti kasi asiaa, joulu ja heidän Etiopian matkansa. Sanoin Satulle, että on se aika kohtalo, että hän joka meidän perheestä on eniten ja perinteisin jouluihminen, viettää jo kolmatta joulua ulkomailla. Ensin oli DTS ja Egypti, sitten Hong Kong ja Venetzuela ja nyt jälleen Afrikka. Yritimme kuvitella, millaista voisi olla kristittyjen etiopialaisten joulu.
Meillä oli pieni joulukuusi, jouluvalot ja joulutunnelman verran joulukoristeita ja paljon eläviä kynttilöitä ja ulkona lyhtyjä. Saimme ilahduttavasti elävää musiikkia, kun Satu soitteli joululauluja ja kyllä kahlasimme myls vanhat joululevyt läpi.

Itsestänikin tuntui hyvältä pysähtyä hetkeksi. tai pysähtyä aluksi, sillä syksyn omat työt tuli loppuun tehdyksi torstaina, kun olimme Lohtajalla vanhempainillassa. Matti ajoi ja valokuvasi. Tulipahan kerrankin minusta kuvia. Tulipa myös johonkin kuvaan Satu ja äiti - ettei käy niinkuin Suvin kohdalla, kun piti löytää kuva hänestä ja minusta yhdessä, niin eipä löytynyt lapsuudesta kuin yksi ja huonosti löytyi myöhemminkään.



Tietokoneopetusta sain ainakin facebookin suhteen ja tämän blogin perustamiseen. Saa nähdä, jatkanko tätä ja kenelle kirjoitan. kirjoittaminenhan on aina ollut mieluisaa. Tapahtumien kertaaminen, niitten merkityksen pohtiminen, elämän kuvaaminen ja miettiminen. Monesti olen ajatellut; kenellehän näitä kirjoitan. Ehkä itselleni selkeiinnyttääkseni ajatuksia. Olin tosi otettu ja iloinen kun Suvi luki jotain päiväkirjojani ja Satu myös. Jakaminen on ollut yksi elämäni teema. Sitä olisi myös ajatusten ja kokemusten jakaminen.

Sain järjesteetyä yhden kotipäivän, kun Satu ja Matti olivat täällä. Teimme "pakollisen joululiikunnan" - tosin Satun toiveesta ja kävelimme meren rannan kautta kaupunkiin. Kävimme Loftetissa ostamassa eteisen lipastoille joululiinat. Ne sattuivat sellaiset, että niitä voi pitää muulloinkin. Ne sopivat erinomaisesti Sarin taulun väreihin harmaan ja viininpunaisen sävyn vuoksi. Saimme hyvin kulumaan kolme tuntia sillä matkalla. Sitten maistuikin jo jouluateria; laatikot, savustettu kalkkuna, sienisalatti ja vihersalatti. Kaljan ja joululeivän olin myös tehnyt. Jälkiruuaksi teimme glögissä keitetyt päärynät ja vaniljakastikkeen.

Perjantaina kun olin työssä, muu väki kävi Kivijärven laavulla. Matilla onkin vielä monia paikkoja Vaasassa käymättä. Laavukin oli uusi tuttavuus, samoin kauniit meren rannat ja Brage museon seutu. Sekin pihapiiri oli kovin kaunis pienessä lumipeitteessä. Muutenkin sää oli kuvauksellinen. Pakkasta yhden asteen tietämissä, oksilla lunta ja jäätynyttä kuuraa, maassa pieni lumipeite. Se oli hyvä muisto kuvana Suomesta Etiopiaan lähteville. Harmi kun emme päässeet luistelemaan emmekä hiihtämään. Jää oli kyllä jo merenkin pinnassa, mutta edes Pilvilammen jää ei ollut riittävän kantavaa. Miehet ennustivat jo viikonlopuksi luistelusäitä.














Tämä blogi tulee tämän päivän osalta hyvin kuvapitoinen. Matti otti paljon kuvia ja Matin kuvat ovat tosi upeita. Luontokuviakin olisin liittänyt tähän vaikka millä mitalla, mutta keskityin nyt ihmisiin.

Viikon kuluttua Satu ja Matti ovat jo Etiopiassa ilmeisesti Addis Abebassa. Siunatkoon, varjelkoon ja johtakoon Jumala heidän matkansa. he tulevat varmaan erilaisina ihmisinä. Nähneinä ja kokeneina ja uusia visioita sydämessään. Itsestäni tuntuu kovin innostavalta ajatella heitä ja heidän matkaansa. mukava, kun he ovat avoimia uudelle, seikkailuille ja tuntemattomalle. Varovainen näkee kapeasti.

Kiitos täällä olostanne. Illan istuin takkahuoneen sohvalla. Kuuntelin joulumusiikkia. luin kirjoitin. Siirryin takaisin tähän meidän kahden elämään. Arto oli hiihtämässä. Kynttilät paloivat.

Tämä blogi alkoi Matin kuvalla. Tämä on kokeiluversio siitä, miten blogi avautuu ja miten kuva lisätään blogiin. Pelkään, että olen niin kämmäri, että en opi näitä tekniikan hienouksia. Nyt Matti opetti kädestä pitäen - kuvaannollisesti. Matin kuva ei suostunut poistumaan sivulta. No olkoon siinä - Matti on siis tullut jäädäkseen meidän perheeseen. Hyvä niin.