tiistai 14. heinäkuuta 2009

11.7.2009

Eilen ostimme lentoliput Santiago de Compostellan matkalle. Nyt vaellus alkaa tulla todelliseksi. Ostimme myös kevyen 40 l repun. Siihen pitäisi mahtua 7 kg tavaroita. Viime perjantaina ja lauantaina kävelin vaelluskengissä ja 8 kg painava reppu selässä reilut 20 km. Väsyin, mutta en ylivoimaisesti. Toisena päivänä sain rakon jalkaani.

Arton polvi tekee lähtöömme vielä yhden epävarmuustekijän. Se on kipeytynyt pitkissä kävelyissä ja rasittavissa töissä. Jos hän ei pääse lähtemään, lähden kuitenkin yksin. Kovasti toivon, että hän pääsisi. Sanoinhan vuorotteluvapaani yhdeksi motiiviksi sen, että nyt vielä olemme siinä kunnossa että voimme tehdä yhdessä jotain. Rajalta rajalle hiihdon toivoin olevan yhteisen, mutta hän epäili leikatun selkänsä kestävyyttä. Santiagon vaellus oli toinen pitkä yhteinen projekti. Aika näyttää. Toki Afrikka oli mukava yhteinen juttu ja mökillä olo sekä alkutalvesta että nyt kesällä..

Santiagon vaellukselle valmistaudun lukemalla matkakertomuksia ja miettimällä varusteita. Miten selvitä minimaalisella tavaramäärällä, siinäpä haaste. Espanjan alkeita olen opetellut. Tiedän, että paljon en pysty oppimaan, mutta edes joku taju kielestä on hyvä olla.

Kesä on erikoinen siinä, että kasvimaa on tosi pieni. Joudunkin usein miettimään, mitäs tässä tekisi. En ole kotonakaan beeing-ihminen. Aikaisemmin kesät on täyttänyt lasten hoito, lasten menemiset ja niissä mukana oleminen. Nyt on muutamia lasten käyntejä ja Säteen liikkeitten myötäilemistä. Hän on heinäkuussa kolmella SLEFin lasten leireillä. Siinä hänen työnsä.

Yhden maton kudoin mökin kamariin. Siitä tuli muistojen matto, sillä kuteena käytin Österin verhoja!!!!!

Tänään kävi myös saunan ja pesuhuoneen remonttimies tekemässä remonttisuunnitelman. Se pitäisi alkaa elokuun toisella viikolla.